Päätalo-aiheinen blogi

Kirjoita siitä, minkä tunnet ? Päätalon ja Goldbergin yhteinen oppi

Keskiviikko 24.6.2026 - Sari Keskimaa

Kalle Päätalo, luova kirjoittaminen, Natalie Goldberg, autofiktio, omaelämäkerta, kirjoitusharjoitus

Kirjoita siitä, minkä tunnet – Päätalon ja Goldbergin yhteinen oppi

 

Natalie Goldberg kirjoitti vuonna 1986 luovan kirjoittamisen oppaan Writing Down the Bones: Freeing the Writer within. Se ilmestyi suomennettuna vuonna 2004 nimellä Luihin ja ytimiin: Kirja kirjoittajalle. Alkuteoksen esipuheessa kirjailija Judith Guest toteaa, että kirjan paras puoli ja koko idea on siinä, ihmisille annetaan lupa ajatella mieleen tulevat ajatukset, kirjoittaa ne muistiin ja ymmärtää ne haluamallaan tavalla. 

 

Juuri tästä Päätalon kirjoissa on kyse. 

 

Vertaan Päätalon tuotantoa Natalie Goldbergin kirjoittamisoppaaseen, koska ohjaan luovan kirjoittamisen ryhmiä ja opetusfilosofiani pohjautuu Goldbergin ajatuksiin. Olen huomannut, kuinka tärkeää kirjoittajille on se, että he saavat luvan kirjoittaa mitä haluavat ja miten haluavat. 

 

Muista, kirjoita, toista

 

Yksi käytetyimmästä Goldbergin harjoituksista kuuluu seuraavasti: Aloita sanalla muistan. Annan harjoituksen usein opiskelijoilleni tehtäväksi. Kun kirjoittaa muiston, mieli alkaa liikkua – syntyy mielikuvia ja mielleyhtymiä, jotka vievät ajasta, paikasta ja asiasta toiseen. Yksi Goldbergin periaatteista liittyy kurinalaisuuteen – kun on kirjoittamisen aika, kirjoita. Hän ottaa esille pakkomielteet: Kirjoittajat päätyvät kirjoittamaan pakkomielteistään. Asioista, jotka vainoavat heitä tai joita he eivät voi unohtaa. Tarinoista, joita he kantavat itsessään ja jotka odottavat vapauttamista. Yksityiskohdista hän toteaa seuraavasti: Kirjoittajan tehtävä on sanoa pyhä “kyllä” elämän tosiasioille sellaisina kuin ne ovat – kertoa totuus siitä, keitä me olemme.

 

Eikö kuulostakin siltä, kuin Päätalo olisi lukenut Natalie Goldbergin ohjeita? Päätalo muistelee, kirjoittaa järjestelmällisesti, käsittelee päähänpinttymiään ja läväyttää kaiken eteemme paljaana, ilman sensuuria.

 

Harrastan kirjoittamista itsekin, eikä se aina ole helppoa. Oma teksti tuntuu välillä lattealta, teennäiseltä tai yksinkertaisesti vain tylsältä. Sama koskee niin vapaata kuin tieteellistäkin kirjoittamista. Väitöskirjaa kirjoittaessani minua lohdutti ajatus siitä, että Päätalokin oli kokenut työnsä välillä vastenmielisenä ja tympääntynyt tekstiinsä niin, että hänen olisi tehnyt mieli heittää kirjoituskone ulos ikkunasta. Goldberg puhuu apinamielestä, joka on sisäinen kriitikkomme ja saa meidät aliarvioimaan tekstiämme. Siitä huolimatta kirjoittamista täytyy vain jatkaa. Jälkeenpäin voi huomata, että teksti olikin yllättävän hyvää.

 

Aineistona oma elämä

 

Kuten tiedämme, Päätalo pyrki kuvaamaan elämää, ympäristöä ja ihmisiä äärimmäisen tarkasti ja rehellisesti. Goldberg puolestaan opettaa kirjoittamaan omasta kokemuksesta, muistoista ja havainnoista ilman liiallista suodattamista. Hänen mukaansa kirjoittajan tärkein materiaali on oma elämä. 

 

Kirjoittajan omasta elämästä syntyy usein autofiktiota, jossa muistoihin ja kokemuksiin sekoittuu keksittyä sisältöä. Elämäkerrallisuus kiehtoo harrastajakirjoittajaa senkin takia, että kirjoittaessa tulee dokumentoitua jälkipolville omaa ja suvun historiaa. Omaelämäkerrallisuuden ja romaanin yhdistelmä on nykykirjallisuudessa hyvin yleinen ilmiö. Päätalo rakensi Iijoki-sarjan oman elämänsä ympärille jo vuosikymmeniä ennen kuin autofiktio nousi trendiksi.

 

Voin kuvitella, että jos Päätalo ja Goldberg olisivat tavanneet, he olisivat kenties olleet samaa mieltä yhdestä perusasiasta: kirjoittajan ei tarvitse keksiä suuria juonia – oma elämä, tarkka havainnointi ja sitkeä kirjoittaminen riittävät pitkälle. Tämä näkyy sekä Päätalon omaelämäkerrallisessa tuotannossa että Goldbergin kirjoitusharjoituksissa. 

 

Jatketaan harjoituksia!

 

On hauskaa ajatella, että kun Natalie Goldbergin maineeseen nouseva kirjoitusopas julkaistiin, Päätalo kirjoitti jo kuudettatoista Iijoki-sarjan romaaniaan. Kun opas ilmestyi suomeksi, Päätalo ei ollut sitä enää lukemassa. Voisi ajatella, että Goldbergin ja muidenkin samaa koulukuntaa edustavien kirjoittamisen opettajien suosio Suomessa perustuu ainakin osittain siihen, että Päätalo totutti lukijansa autofiktioon jo ennen kuin siitä tuli valtavirtaa. Ehkäpä kirjoituskursseja järjestävät tahot saavat myös olla kiitollisia Päätalolle siitä, että monen mielessä on alkanut kyteä ajatus siitä, että omassakin elämässä olisi kirjoitettavaa. 

 

Luulen, että omalla kohdallani Päätalon vaikutus on kahdensuuntainen. Kiinnostuin kirjoittamisesta jo nuorella iällä, ja se oli kenties yksi syy siihen, miksi Iijoki-sarja tempaisi minut mukaansa – kertoohan se kirjoittajaksi kehittymisestä pitkän kaavan mukaan. Toisaalta taas Päätalon teokset saivat minut kiinnostumaan tekstin perinpohjaisesta tutkimisesta ja innostivat harjoittelemaan kirjoittamista. 

 

Goldbergin mukaan kirjoittaminen on henkinen harjoitus. Ainakin se on itsetuntemusta ja kärsivällisyyttä kehittävä, helposti toteutettava harrastus. Siihen tarvitsee vain kynän ja paperia, ja harjoituksen voi aloittaa kirjoittamalla kymmenen minuuttia aloittaen sanalla muistan.

 

Kirjoittaja on pöytälaatikkoprosaisti ja ohjaa sivutoimisesti kirjoittajaryhmiä. Hän on väitellyt vuonna 2018 aiheesta Kalle Päätalon Iijoki-sarja kielielämäkertana.

 

Avainsanat: Kalle Päätalo, luova kirjoittaminen, Natalie Goldberg, autofiktio, omaelämäkerta, kirjoitusharjoitus

 

Blogi-ominaisuus käyttöön

Sunnuntai 24.5.2026 - Tapani Juuti

Tervetuloa Päätalo-aiheiseen blogiin

Tänne kokoamme kirjoituksia Kalle Päätalon elämästä, tuotannosta, maisemista ja ihmisistä hänen teostensa ympärillä.

Mukana voi olla muistoja, havaintoja, kirjapohdintoja, aikakauden ilmiöitä, valokuvia sekä pieniä ja isoja tappauksia Kallen maalimasta.

Kallen kirjoissa on niin paljon ammennettavaa, että siitä riittää puhuttavaa varmasti vielä pitkäksi aikaa. Kallen isä Hermanni voisi kyllä parkaista:

”..niin nyt ruppeavat vielä jatustelemaan ja attuilemmaan muutamiin höpönovellien peältä! On s..tana humpuuki huipussaan ja jottai se joutilailla tiettää.”

Mutta meille Kallen tuotanto ja aihepiirin asiat ovat kaukana humpuukista. Niissä kulkevat mukana suomalainen elämä, työnteko, selviytyminen, huumori, luonto ja ihmismielen monet kerrokset — eikä niistä puhe lopu ihan vähällä.

Toivottavasti viihdyt mukana.

Onnen olotila kovan takana

Perjantai 15.5.2026 - Tapani Juuti

Onnen olotila kovan takana

Kalle Päätalon Iijoki-sarjan läpi kulkee mukana suorastaan raivokkaan sinnikäs jahti näyttää ja pärjätä elämässä – sekä tavoittaa sisäinen tyytyväisyyden tunne, onnellinen olotila. Jokainen sarjan lukenut voi ymmärtää ne syyt, joista tämä kumpuaa....

 

Lue lisää »