Kalle Päätalon lukijoitten joulumuistoja

 

Kun Kalle Päätalon kirjoja alkoi ilmestyä kirjakauppoihin, niistä tuli joulun toivotuin lahja monessa perheessä. Useimmissa tapauksissa perheen isä sai sen lahjaksi. Kun isä oli kirjan lukenut, oli toisten vuoro. Kokosin "Kalle Päätalon kirjallisuuvesta tykkäävien" facebook-sivuilta näitä muistoja.

Nyt ei Kalle enää itse kirjoita, mutta Kallen tuotantoon ja Kalleen liittyviä kirjoja ilmestyy edelleen. Myös innostus koota Kallen kirjat omaksi kokoelmaksi on edelleen voimissaan. Tässäpä pieneksi lahjavinkiksi näitä ihania muistoja. Kaikki kirjoitukset on julkaistu kirjoittajien luvalla.

 

Kalle Päätalon kirjoja saatiin joululahjaksi ja luettiin joulunpyhinä

Ari aloitti jo varhain Päätalojen lukemisen.

”Ite luen 14-vuotijaana Tinttie tuolla vasemmalla nojatuolissa van toesella veljellä pöyvän eäressä on käsissä uusin Päätalo. Pari vuotta tuosta niin minnuohi jo kiinnosti uusin Päätalo. Homma meni sillon niin, että vanahin kotona olova veli otti aattoiltana sen Päätalon ja häipy vintille ja hyvä kun muisti syömässä käövä. Tapaninpäevänä se toe sen takasin pirttiin ja seoraava veli otti sen ja häepy vinttiin. Pari päeveä sen jäläkeen se toe sen pirttiin ja oli minun vuoro. Ennen uuttavuotta minähi olin sen jo lukenu. Vinttihuoneessa kyllä tiesi peällä olovasta lukuvalosta, kenen käsissä se uusin Päätalo vuorollaan oli.”

Jounin isä sai Kallen kirjat joululahjaksi, mutta kelpasivat kirjat muillekin luettaviksi.

”1970-luvun alussa, siis Iijoki-sarjan alkupään julkaisuaikoina, isä sai aina joululahjaksi uusimman möllärin. Sitä hän sitten luki joulun ajan ahmien, vaikkei noin muuten kovin paljoa kirjoja noihin aikoihin lukenutkaan. Kun isä sai lahjansa luettua, koitti jonkun muun vuoro: muistaakseni äiti luki, veljeni luki, ja minäkin luin jo ainakin hiukan yli kymmenvuotiaasta Kallen kirjat tuoreina. Kun oma väki oli uuden lukenut, se lähti lainakierrokselle milloin kenellekin, yleensä jollekulle sukulaiselle. Kokemukseni mukaan tuohon aikaan Päätaloa lukivat paljon myös sellaiset miehet, jotka eivät muuta lukeneet ollenkaan. Kirjat miellettiin kai jotenkin enemmän miesten kirjoiksi. Eipä taida olla nykyään ainoaakaan sellaista kirjailijaa, jonka tuotantoa luettaisiin yhtä laajalla kirjolla mökissä kuin mökissä.”

Eerolla ei ollut anoppilassa joulun pyhinä tekemistä, joten Kallen kirja löytyi kirjahyllystä viihdykkeeksi.

”Olimme joskus vuosia sitten viettämässä joulua anopin luona. Siellä kun ei ollut mitään muuta tekemistä, katselin kirjahyllystä jotain luettavaa. Siinä oli Päätalon Liekkejä laulumailla ja sitä sitten aloin lukemaan. Se kirja piti sitten ottaa kotiin mukaan ja lukea loppuun. Ensimmäisenä arkipäivänä joulun jälkeen sitten kävin kirjastosta Huonemiehen pojan ja siitä se hulluus lopullisesti alkoi.”

Elisa

”Isälle ostettiin aina jouluksi uusin kirja. Näin saatiin isäkin hieman nauttimaan joulusta. Lisäksi jokainen odotti omaa vuoroaan lukea.”

Riitta

”Isälleni oli helppoa hankkia lahja kun ostettiin Kallen kirja. Sai arvata ja sen näki että oli mieluinen.”

Tarmo

”Isälle ostettiin Päätaloja 70-80 luvuilla joululahjaksi. Eka lienee ollut Nuoruuden savotat. Itse olin rokkiteini ja Päätalo oli lähinnä kirosana. Mutta niin vain tartuin kirjoihin ja luin katkelmia sieltä täältä. Olikin vetävää tekstiä, ja monen muun tavoin voin todeta, että mukanaan vei.”

Ritva

”Isäni, joka oli kaksi kuukautta nuorempi kuin Kalle, oli kokenut samantapaisia elämänkohtaloita. Ukkini kuoli kun isä oli vähän toisella kymmenellä. Mummo odotti viimeisillään vauvaa ja isällä oli myös nuorempi veli. Elannon hankkiminen perheelle Pohjois-Karjalassa siihen aikaan oli jokseenkin työlästä aikamiehillekin, saatikka mummolleni ja isälleni, joka nyt oli perheenpää, 12-vuotias. Lisäksi riesana oli pula-aika. Kylällemme rakennettiin siihen aikaan isoa tiilirakenteista kansakoulua, oletan, että jonkinlaisena hätäaputyönä, koskapa mummoni pääsi (vauvan jo synnytettyään) sinne tiilenkantajaksi juuri sen takia, että oli pienten lasten yksinhuoltaja. Lisäksi mummoni kutoi kangaspuilla huiveja, joita kaikki naiset silloin käyttivät. Isä kulki penskana ympäri pitäjää myymässä näitä huiveja. Kesäisin hän keräsi soilta lakkoja isoja määriä ja veivasi ne polkupyörällä myytäväksi Joensuun torille, matkaa noin 30 km. Vähintään 14-vuotiaana hän oli jo savotoimassa. Minulla on kuva, jossa hän sen ikäisenä on yhteiskuvassa kämpän edessä. Ja nyt tullaan Päätaloon. Itse löysin Vikke Nilon joskus parikymppisenä ja ihastuin ikihyväksi. Luin kirjastosta kaikki siihenastiset Päätalot. Sisareni kanssa mietimme isälle sopivaa joululahjaa, eikä sitä tarvinnut kauan pähkäillä. Joka joulu hän sai Kallen uusimman kirjan. Aattoillan loputtua mökki pimeni ja muut alkoivat kuorsaamaan, vaan ei isä. Alusvaatteisillaan, villahousut jalassa hän alkoi keittiön pöydän ääressä lukea lahjaansa. Kammarin ja keittiön välillä oli vain oviverho, joten kirjan sivujen kääntämisen ääni kuului hyvin, jos muutkin äänet. Sieltä kuului välillä naurua, välillä itkua, eläytymistä kirjan tapahtumiin. Näin meni koko yö. Jos oli vielä vähän kirja kesken seuraavana aamuna, niin hän luki sen loppuun urvahdettuaan muutaman tunnin. Isä samaistui Kallen elämän tapahtumiin omien kokemustensa kautta.
Kun avioiduin vuonna -75, sain ensimmäisenä jouluna mieheltäni lahjaksi koko siihenastisen Päätalon tuotannon, suoraan kustantajalta tilattuna. Paras lahja IKINÄ!

Ari

”Hääty ihan rueta tutkiin hyllyjä, että jouluksiko vai isänpäiväksi se Päätaloja isä sai. Jouluksi suurin osa näkkyy olovan. Saihan niitä lukkea sillaikana ko isä nukku. No muita kirjoja oon saanu aika pal joululahjaksi, että lukien on vietetty monet joulut.”

Ritva koki eräänä jouluna kauhean pettymyksen.

”Miehelläni oli tapana ostaa minulle aina uusi "Päätalo" joululahjaksi. Kun joulupukki oli käynyt ja lapset uuvahtaneet nukkumaan, keitin äykeät joulukahvit ja kaadoin priima konjakkia lasiin. Avasin sitten lahjaksi saamani "Päätalon". Siitä se alkoi. Parituntinen ikiomaa jouluaikaa kahvia ja konjakkia naukkaillen ja lahjamölläriäni ahmien. No, eräänä jouluna lahjojen joukosta ei löytynytkään "Päätaloa". Oliko pukin muisti pettänyt pahan kerran? Turun paatoksella julistama joulurauha rikkoutui perheessämme pahemman kerran. Nostin mekkalan. Tivasin ukoltani: - Missä se pahuksen "Päätalo" piiloilee? Pitääkö minun vetää pipo päähän ja toppatakki niskaan ja ruveta murtovarkaaksi? Mennä Suomalaiseen kirjakauppaan hakemaan kirja samantien? Vietän sitten yöni putkassa "Päätaloa"lukien". Mies kuunteli minua korvat luimussa ja häipyi vähin äänin vaatehuoneeseen, josta toi tutunnäköisen paketin. Hän oli meinannut antaa "Päätalon" vasta viikon kuluttua hääpäivänämme. No, jourauha palautui. Tappausin tunnolleni. Molin käytöstäni anteeksi. No, taisi se "Päätalo" sinä jouluna tulla korkattua hieman tuhdimman konjakkipaukun kanssa. Sitä joulua en vähällä unneuta.”

 

Eeva-Liisa meinasi saada tarpeeksi jo ensimmäisestä lukemastaan Päätalosta.

Vanhempien luona joulua viettäessä ei löytyny muuta luettavaa kuin isänpäiväksi ostettuja Päätaloja. Ensimmäinen käteeni osunut ei innostanut, siinä naulattiin lautaa monta sivua ja murre oli jotain kamalaa. Niin vain innostuin ja nyt aloitin kolmannen kierroksen, mutta luen myös muitten kirjailijoitten kirjoja.

Vappu

”Minä sain joululahjaksi aina uusimman Kallen kirjan monena vuotena, niin kauan kun niitä ilmestyi. Kaikki Kallen kirjat olen lukenut kertaalleen läpi, osan jopa kahteen kertaan.”

Kaisa

”Minun Päätalo muistoni ei liity ihan joulunpyhiin, mutta ihan joulunalusviikkoihin. Kallen uusi kirja ilmestyi aina syksyllä niin jostain syystä kävi niin, että kun olin tilannut sen kirjastosta, ja siellä kun oli jonoa niin minun vuoroni lukea tuli aina ihan joulunalusviikolla. Melkein poikkeuksetta joka vuosi kävi niin.
Ja lainausaikaa oli vain kaksi viikkoa.
Olin silloin työssä käyvä perheenäiti, ja jouluvalmistelut pakkasivat päälle. Se oli aika huono yhtälö. Yön pikkutunteilla ahmin kirjaa enkä olis malttanut millään aina lopettaa. Aamulla muutaman tunnin nukkumisilla lähdin töihin, mutta kirja tuli luetuksi. Ja joulukin tuli meidänkin perheeseen joka vuosi! Mutta tiukille se otti.”

Pentti

”Ensimmäisen Päätalon luin v.1989 ja se oli Mustan lumen talvi. Taisinpa lukea kaikki Koillismaa sarjankin kirjat. Myös Ihmisiä telineillä on tullut luetuksi useammankin kerran. Kun ilmestyi Huonemiehen poika, olin hieman yllättynyt, kun se ei jatkunutkaan Koillismaan tapahtumilla? Seuraavana tuli Tammettu virta ja pääsin kiinni Iijoki sarjan tapahtumiin. Syksyllä jo odotin uuden kirjan ilmestymistä ja heti kun uusi kirja tuli kauppoihin, kävin ostamassa itselleni oman Päätalon. Kirjaa en malttanut säästellä joulu lukemiseksi, vaan ahmin koko kirjan parissa vuorokaudessa, navetta- ja muitten kotitöitten välissä. Pidin muutaman päivän taukoa lukemisessa ja aloitin sitten uudelleen uuden Päätalon lukemisen, mutta sitten hyvin rauhalliseen tahtiin, nautiskellen kaikista sanoista ja sanonnoista. Eläydyin niin hyvin kirjan tunnelmiin, etten kuullut vaikka emäntä huuteli useinkin makkarista -Tule jo nukkumaan, kehotuksiaan. Seuraavana syksynä uutta Päätaloa odotellessa saatoin lukea siihen mennessä jo ilmestyneet Iijoki sarjan kirjat uudelleen. Uusin Päätalo sopi sitten oikein hyvin luettavaksi entisten kirjojen jatkoksi. Aina, jo ennen joulua oli uusin Päätalo ehditty lukea ainakin kerran, jopa kahteenkin kertaan. Kun sitten loppui uusien Iijoki sarjan kirjojen ilmestyminen, lahjoitin kaikki Päätalot naapurilleni. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin olen taas keräillyt Iijoki sarjan Päätaloja koti kirjastooni ja harmitellut, kun tulin lahjoittaneeksi silloin aikoinaan Päätaloni pois. Mutta enhän voi mennä niitä takaisinkaan pyytelemään. Annettu, mikä annettu! Toivottavasti löydän vielä ne puuttuvat 6 - 7 Iijoki sarjan kirjaa ja saan kertailla rauhassa haluamiani kohtia Päätalolaisten elämästä.

Merja

”Ruottisa asuessa sain aina jouluksi uuden Päätalon joko ostin ite tai ukko.oi sitä ihanuutta sai lukia yötämyöten”

Marja

”Katsoin aikonas nää Päätalo elokuvat telkusta ja kun Nuoruuteni savotat loppu, tuli olo, et mitäs sit tapahtu. Eiku kiireevilkkaa kirjastoo ja kirjoja vino pino mukaa. Niit sit luin usei aamuu asti. Juur kerkesin sänkyy ennenku ukko nous töihi ;) Siihe aikaa mummu viä eli ja sain ain joululahjaks satasen. Sil ostin sit uusimman kirjan. Odotus oli pitkä ku marraskuus jo tuli uudet kirjat ja tammikuul pääsin sit kaupunkii hakee sitä kirjaa. Siin sit meni pari päivää ja yö välis jonka jälkee oli taas vuoden odotus. Sitten piti tietysti alkaa kartuttaa kirjasarjaa kirppareilta ja kirjaston poistomyynneist. Mukana sukulaiset ja tuttavat, kirjalista rahapussis kuljin ain. Poikaki usei soitti ku oli kirpparil, et joko sul o tää kirja. No ny o koko sarja koos, paitti yhest kirjast (en ny muist mist) puuttuu kymmenkunta sivuu täytyy joskus viä yrittää metsästää sitä kokonaisen. Nyt ku kattelee noit kirjoi ni muistaa ain mummun ja joulut sillon joskus!

Rauno

Peätalo-hulluus alako vuonna -84. Sitte 90-luvun alussa aloen soaha Joulu-ukolta joka joulu uusimman Iijokisarjan möllärin ja muita Kallen aapisie tae Kallesta kertovie kuvateoksie (Mestarin eväät jne.). Parraana jouluna niitä tuli kaksittaen. Ylleesä jouluyö meni lukkea tuhertaessa ja marmelaatikuulia emättiin heitellessä aamutunneille asti. Pienen urvahuksen jäläkeen se luku-urkko tietenni jatku vielä joulupäevänä. Välillä purastiin vankasti ja sitte jatkettiin yhtä kyytie loppuun asti. Voe ryökäle, että ne oli mukavie aekoja. Ei oo joulu enneä tuntunu samalta sen jäläkeen, kun Kallesta huoku loppu ja möllärit teki tasapeän.

Juha

Ensimmäisen oman Päätalon kirja mihin törmäsin oli 1972 Huonemiehen poika. Se löytyi nidottuna painoksena Tapiolassa kävelytien varresta juuri joulun alla. Kirja oli repäisty halki niin, että toisessa osassa oli n. parikymmentä sivua, pari irtolehteä ja loput yhtenä osana. Lahjapaperi ja rusetit rutisteltuna vieressä. Oliko tullut ryppy rakkauteen kesken lahjaostosten vai eikö lahja miellyttänyt tulevaa saajaa. Tiedä häntä. Korjasin kirjan talteen ja jeesusteipiilä sidoin osat yhteen. Kun sitä aloin lukemaan, niin mietin, että mitä hiton kuraa. Eihän tästä ymmärrä mitään ja lukeminen jäi kolmeen -neljäänkymmeneen ensimmäiseen sivuun. Pari vuotta myöhemmin olin kuumeessa kotona ja lukemiset oli loppu ja selasin faijan kirjahyllyä, josta käsiini sattui yllättäen Huonemiehen poika. Muuta lukemista kun ei ollut aloin lukemaan sitä. Alkuun väkinäisesti, mutta yllättäen se alkoi kiinnostaa ja yhtäkkiä huomasin sen lukeneeni loppuun. Etsin lisää ja yllätyksekseni totesin, että meillä oli toinenkin saman sarjan kirja, mutta kun hyllystä ei löytynyt kakkos osaa oli se hiukan pettymys, kunnes tajusin - sehän on mulla itselläni ja niin tuo ensimmäinen oma Päätalo tuli luetuksi uudella innolla alusta loppuun. Saman sairastelun aikana meni sitten se kolmaskin, Kunnan jauhot. Sitten harmitti kun neljättä osaa piti odotella Jouluun asti ja sen jälkeen se oli aina alkuun faijan lahjapaketissa tai myöhemmin omassa.