3. joulu, 2015

Leenan ja Kallen liitto

Poimintoja vuoden 1992 Päätalosanomista

Selailin vanhoja Päätalosanomia ja ihastuin Juhani Mällisen kirjoitukseen naisesta kuuluisan kirjailijan rinnalla. Kysymys on tietenkin Leenasta. Mällisen mielestä Leena oli paras asiantuntija kuvaamaan elämää koko kansan rakastaman kirjailijan rinnalla ja osittain varjossakin.

Kun Kalle vuonna 1963 jäi päätoimiseksi kirjailijaksi, sanoi Leena myöntyneensä seuraavin ehdoin: " Ettei siinä mitään. Minä en muuta huushollijärjestystäni. Sinä sitten kirjoitat ja minä laitan ruoan. Tulet syömään, kun minä käsken ja näin ollaan tehty." Ruoka-aikoihin Leena kuitenkin pääsi vaikuttamaan, eli pääruoka syötiin kello 11.30. Ruoka-ajat olivat jämptit, eikä vain noin aikoja. Kalle ei nirsoillut ruokien kanssa. "Syö vaikka sammakoita, jos ruoaksi keitän."

Leena oli puolisoista se, joka sopeutui kirjoittavan miehensä elämäntyöhön. "Se on tullut pikku hiljaa, sanoo Leena" Kallen kirjoittaessa yläkerrassa oli Leena ollut kotitöittensä lisäksi alakerrassa puhelinvastaajana ja ovimiehenä. "Kallehan ei osaa sanoa ei. Olen sanonutkin hänelle, ettei siinä ole kuin kaksi kirjainta, e ja i. Ne vain laittaa oikeaan järjestykseen."

Leena kertoi rakastavansa koillismaalaisia ihmisiä, koska "niillä siellä ei ole sellainen hönkäle mitä Tampereella." Kallessa häntä vihastutti se "Milli-Kalle". "Turha tärkeys. Juomalasikin pitää olla, kun vahakankaassa ovat ruudut, niin keskellä ruutua tai viivalla. Aamutossutkin sängyn päässä niin ne pitää olla just suorassa." Minusta tuntuu, että olen huomannut samoja piirteitä näissä koillismaalaisissa vanhoissa miehessä edelleenkin.

Leena uskoi, että Kallen kirjoittama teksti ajankuvausten köyhyyksineen on ollut totta. Hänellä oli itselläänkin kokemusta lapsuuskodistaan, jossa kasvatettiin possu joka vuosi. Siitä otettiin puolet itselle ja puolet myytiin. Kanojakin kasvatettiin kotitarpeiksi.