Pokloomeja

28. huhti, 2017

Kalle Päätalon lapsuuskoti ympäristöineen on saanut Viisikanta rakennussuojelupalkinnon.

Vuoden 2017 Viisikanta -rakennussuojelupalkinnot jaetaan viidelle kohteelle tänään 25.huhtikuuta (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus)

Palkittavia kohteita ovat Huovelinin mylly ja saha Haukiputaalla, Impilinna Kajaanissa, Kallioniemi Taivalkoskella, Haapaveden vanha meijeri Haapavedellä ja Alvar Aallon sauna Oulussa

Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kulttuuriympäristötoimikunnat ovat päättänet myöntää Viisikanta - rakennussuojelupalkinnon viidelle kohteelle. Palkittavat kohteet edustavat itsenäisyyden ajan eri vuosikymmenillä rakennettua rakennuskantaa sekä yksityisellä että yhteisöllisellä puolella.

Kallioniemi / Taivalkoski

Taivalkoskella Jokijärven etelärannalla sijaitseva Kallioniemi on kirjailija, professori Kalle Päätalon lapsuudenkoti. Kallioniemen pihapiiriin kuuluu asuinrakennus, aitta, sauna ja navetta. Herman Päätalo osti Kallioniemen mäkitupapalstan vuonna 1922. Kallioniemessä oli asuttu jo yli sata vuotta ennen Päätalojen tuloa, joskin paikka oli ollut autiona neljäkymmentä vuotta. Herman Päätalo osti samaisena vuonna 1922 Meijerikamarin Mäkelän pihapiiristä, purki sen ja uitti Kallioniemeen, johon se syksyn aikana koottiin entisiin salvoksiinsa. Kahden huoneen rakennus sisälsi pirtin ja köökin. Myöhemmin Meijerikamaria alettiin kutsua vanhaksi pirtiksi. Uunin vanhaan pirttiin muurasi Satusetänä tunnettu Antti Lohilahti. Uunin muuraus kesti kolmisen viikkoa, mutta koska uuni sijoitettiin puuperustan päälle, rupesi se aikaa myöten hojeltumaan puoleen jos toiseenkin. Antin selitettyä uunin vain hakevan lopullista paikkaansa jäi kyläläisten keskuuteen sanonta "Hakkoo paikkovaan ku Kallio-Herkon uuni". Vuonna 1931 alettiin Kallioniemeen salvaa uutta pirttiä. Tätä ennen pihapiiriin oli ilmestynyt sauna ja aitta.

Kallioniemessä asuttiin vakituisesti vuoden 1970 kesään saakka. Sen jälkeen se oli perikunnan kesäloma-asuntona. Taivalkosken kunta osti Kallioniemen vuonna 1986, minkä jälkeen rakennukset kunnostettiin. Vuonna 1991 kunta luovutti kohteen Kallioniemi säätiölle. Vuodesta 1991 lähtien Kallioniemi on toiminut kirjailija Kalle Päätalon henkilöhistoriasta kertovana museona ja suosittuna matkailukohteena. Koillismaalaista sielunmaisemaa kuvaava museo on auki kesäisin ja siellä vierailee vuosittain noin 10 000 kävijää.

Kallioniemi on arvotettu kulttuurihistoriallisilta arvoiltaan valtakunnallisesti merkittäväksi kohteeksi. Kallioniemi-säätiö on ansiokkaasti säilyttänyt perinteistä rakennettua ympäristöä ja perinnemaisemaa. Rakennusten ja niiden ympäristön kunnostustyöt on suoritettu kulttuurihistoriallisia arvoja ja alkuperäisyyttä säilyttäen.

Yhteystiedot: Kallioniemi-säätiö, asiamies Anne Hoikkala

Puh. 040 1406005, sposti: asiamies@kallioniemisaatio.fi

2. tammi, 2016

Veijo Jussila, taivalkoskinen muurari, kertoo Päätalosanomissa 1989 Antti Lohilahdesta, joka tunnetaan myös nimillä Antta, Satusetä, Kuukkeli. Kaikki nämä nimet kuvaavat yhtä miestä, joka pitkän, liki 90 vuotta kestäneen elämänsä aikana ehti palvella monia ihmisiä. Tästä miehestä elää legendoja ja tositarinoita niin paljon, että kansanrunousarkistollakin taisivat muistiinpanovälineet käydä Antan itsensä mukaan vähiin häntä haastatellessa."Minä nelejä vuorokautta sille puottelin yhtä kyytiä, niin siltä loppu aika ja paperi".

Antta kulki talosta taloon ja kaikkialla hänelle tarjottiin mieluusti ruokaa tai korviketta, eikä niistä tarjouksista tarvinnut maksaa. Värikäs persoona sai matkustaa postiautossakin ilmaiseksi. Antta ei pitänyt kiirettä sen paremmin töitä tehdessään kuin muulloinkaan. Antan viimeinen matka Jylkäs-Jakin kiekeröön kesti sekin yllättäin pitempään, kuin oli tarkoitus. Antan reilunkokoinen loota lojui hautausmaalle lähtevän hevostien päässä reilun viikon, ennen kuin ohikulkijat kiinnittivät siihen huomionsa ja loota ymmärrettiin arkuksi, jonka sisällä oli vainaja.

Antti avioitui Elsa-Reetan kanssa ja sai hänen kanssaan kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Muuraustaidot Antti oli opiskellut Kalumeetissa. Moni on ollut kummissaan hirsiarinalle muuratusta pirtinuunista. Ei sen rakentamista Herkkokaan ymmärtänyt, mutta yritti olla muurarimestarille kuitenkin mieliksi ojentelemalla kiviä ja muurauslaastia. Veijo Jussila muurasi vanhan pirtin uunin uudestaan Kallen ohjeitten mukaan osittain samoista kivistä kuin alkuperäinen uuni oli tehty.

Myöhemmin Kallekin sai kokea, mitä on olla muurarin repsikkana. Uuno Rautio Oulusta oli muurari, jota Kalle muisteli hyvällä. Tuo Uuno sattui olemaan minun kummisetäni, hyvänluontoinen mies, jonka luona Kalle vieraili usein Oulussa käydessään. Ohessa on kuva kirjeestä, jonka Kalle kirjoitti Uunolle kirjan "Reissutyössä" mukaan. Kirjeessä lukee: Parhain tervehdykseni sinulle, Uuno Ilmari, runsaan 55 vuoden takaa! Piditte-sinä, veljesi ja isänne- minua, silloista poikarääpälettä ihmisenä. Tätä en ole unohtanut elämäni varsitiellä. Mahdollisimman hyviä ikämiehen päiviä Sinulle! Tampereella 18.1.1990 Kalle Päätalo, sinun repsikkasi kesällä 1934

3. joulu, 2015

Poimintoja vuoden 1992 Päätalosanomista

Selailin vanhoja Päätalosanomia ja ihastuin Juhani Mällisen kirjoitukseen naisesta kuuluisan kirjailijan rinnalla. Kysymys on tietenkin Leenasta. Mällisen mielestä Leena oli paras asiantuntija kuvaamaan elämää koko kansan rakastaman kirjailijan rinnalla ja osittain varjossakin.

Kun Kalle vuonna 1963 jäi päätoimiseksi kirjailijaksi, sanoi Leena myöntyneensä seuraavin ehdoin: " Ettei siinä mitään. Minä en muuta huushollijärjestystäni. Sinä sitten kirjoitat ja minä laitan ruoan. Tulet syömään, kun minä käsken ja näin ollaan tehty." Ruoka-aikoihin Leena kuitenkin pääsi vaikuttamaan, eli pääruoka syötiin kello 11.30. Ruoka-ajat olivat jämptit, eikä vain noin aikoja. Kalle ei nirsoillut ruokien kanssa. "Syö vaikka sammakoita, jos ruoaksi keitän."

Leena oli puolisoista se, joka sopeutui kirjoittavan miehensä elämäntyöhön. "Se on tullut pikku hiljaa, sanoo Leena" Kallen kirjoittaessa yläkerrassa oli Leena ollut kotitöittensä lisäksi alakerrassa puhelinvastaajana ja ovimiehenä. "Kallehan ei osaa sanoa ei. Olen sanonutkin hänelle, ettei siinä ole kuin kaksi kirjainta, e ja i. Ne vain laittaa oikeaan järjestykseen."

Leena kertoi rakastavansa koillismaalaisia ihmisiä, koska "niillä siellä ei ole sellainen hönkäle mitä Tampereella." Kallessa häntä vihastutti se "Milli-Kalle". "Turha tärkeys. Juomalasikin pitää olla, kun vahakankaassa ovat ruudut, niin keskellä ruutua tai viivalla. Aamutossutkin sängyn päässä niin ne pitää olla just suorassa." Minusta tuntuu, että olen huomannut samoja piirteitä näissä koillismaalaisissa vanhoissa miehessä edelleenkin.

Leena uskoi, että Kallen kirjoittama teksti ajankuvausten köyhyyksineen on ollut totta. Hänellä oli itselläänkin kokemusta lapsuuskodistaan, jossa kasvatettiin possu joka vuosi. Siitä otettiin puolet itselle ja puolet myytiin. Kanojakin kasvatettiin kotitarpeiksi.

8. syys, 2015

Tultuani valituksi Päätalo-seuran hallitukseen, sain tehtäväkseni ruveta uusimaan seuran kotisivut. Haaste on melkoinen sen jälkeen, kun Jorma Räisänen on hoitanut sivuja ansiokkaasti jo ties kuinka kauan.

Tunnustan rehellisesti, että olen innostunut. Nykytekniikka on helpottanut tätäkin työtä. Valmiit sivupohjat helpottavat suunnittelua. Ainoa isompi haaste on sisällön tuottaminen. Sisältöjä kyllä löytyy valtavasta Päätalo-arkistosta, mutta mistä löytyy aikaa niitä penkoa?

Onneksi seuran toiminnassa on mukana ihmisiä, joilla on jo entuudestaan valtava tietomäärä ja edes jonkinlainen aavistus, mistä tietoa kannattaa etsiä.

Minä yritän kirjailijakyvyilläni työstää aineiston sellaiseksi, että te lukijamme innostuisitte seuran toiminnasta. Yritämme pitää sivut mielenkiintoisina ja tuoreina. Tekin voitte omalta osaltanne osallistua tähän toimintaan. Lähetelkää tekstejä, kuvia, ihan mitä vaan minulle, ylläpitäjälle osoitteella salme.koskelo@gmail.com.